Wordpress hajosi ja hyvällä onnella saan tämän ilmoituksen julkaistua. Asennan koko softan uusiksi ja toivon, että homma alkaa toimimaan, murrrr.

Eilen kotiutui FMG-kimpan saalis. En jaksanut kuvata kaikkia nauhoja, mutta olin ihan tyytyväinen helmien laatuun. Ainoastaan yksi nauha oli susi ja muutamissa nauhoissa oli jonkin verran sulkeumia. Viimeisimmässä kuvassa on lastin arvokkain nauha ja sen kyllä huomaa laadussa.

Vuorikristallia

Sitriiniä ja lemon quartsia

Onyx

14 mm laavakiveä (aika miehekkäitä palleroita)

Lemon quartz markiisit. Aivan mielettömän upeita!

Kyllä kelpaa!

Pitkästä aikaa taas. Kaikki muut aktiviteetit ja jos jonkinlainen sairastelu ovat vieneet kaiken ajan. Tällä kertaa ei ole tarjottavana helmiaiheista asiaa vaan jotain aivan muuta. Päätin esitellä meidän perheen pienet kakkiaiset.

Ensin oli Milla ja Maija. Sitten tuli Mi, jonka jälkeen Mimosa. Sen jälkeen sain Moonan ja lähdin hakemaan Siiriä ja mukaan tarttui sitten vielä Sania. Tänään näyttelystä lähti mukaan Flaret.
Eikä tässä vielä kaikki. Mimosa aka Mimsku on ollut toista viikkoa astutusreissulla ja kovasti toivomme ihan ensimäistä omaa tuotantosatsia, ykki, kakki, nakki. Uroksen lainaajalle menee mahdollisesti yksi hiirunen, mutta loput jäävät kotiin, minun vauvat.

Artistilla taisi lähteä hieman mopo käsistä, mutta hiiret ovat kuin helmiä. Niitä on vain jostain syystä saatava lisää ja niitä on varsin viihdyttävävää pyöritellä käsissä, ihastella ja laittaa sitten takaisin omaan laatikkoonsa, kuulostaako tutulta? Helmihullu, hiirihullu, luulen että kyseessä on sama tauti.

Ei minulla täällä eläintarhaa ole kuten terraario kuvasta huomaa.  Hiiret ovat onneksi pieniä ja todella helppohoitoisia lemmikkejä edes menneihin rottiin verrattuna, joita minulla ennen oli. Onneksi äitini ei ole lukemassa tätä postausta, sillä hän saisi ”kohtauksen” ja siitä päivittelystä ei tulisi loppua. Joka tapauksessa me tykätään, minä ja poikani ♥.

Mainitsin aikaisemmin että olen puuhastellut jonkin projektin parissa.
Hulluille tai herroille ei koskaan pitäisi esitellä keskeneräistä työtä, mutta uskon lukijakuntani on sen verran älykästä sakkia, että  he osaavat visualisoida omassa mielessään työn alla olevat asiat ;)

Minulta on puuttunut oma paikka, jossa tehdä koruja ja keittiön pöytä on ollut tästä syystä jatkuvan kaaoksen alla. Koska kotimme neliöt ovat aika rajoittavat (3h+tk+s+vh 60 neliötä) niin tänne ei mahdu normaalikokoista työpöytää. Makuuhuoneessani oli ainoastaan yksi pieni rako johon mahtui kapea 40 cm syvä ja 100 cm leveä pöytä. Koska en löytänyt valmista pöytää niin päätin tehdä pöydän itse. Homma on sikäli vielä vaiheessa että pöytä odottaa vielä mustaa petsiä päälleen.

Jakkaraa metsästelin sieltä täältä. Halusin sen olevan tumma, mielellään musta ja sen tuli olla selkänojaton, jotta sen saisi pöydän alle pois viemästä tilaa. Tuoli löytyi lopulta Askosta. Alunperin olisin halunnut jonkinlaisen kuution, jonka sisälle olisi mahtunut rompetta.

Pöydän koko ei ole riittävä koruhommiin, mutta koska vaihtoehtoa ei ollut, tähän on tyydyttävä. Nyt ainakin keittiön pöytää voi taas käyttää siihen mihin se on tarkoitettukin. Osan korutavaroista olen säilönyt eteisen kaappeihin, joten säilytysratkaisuja pitää vielä pohtia.

Oli pakko ottaa kuva uudella pöydälläni lojuvista, Helmetin Outilta ostamistani akaateista. Ne ovat upeita, eikä niitä raski käyttää, ikinä. Outi oli vahingossa lähettänyt minulle kaksi nauhaa yhden sijasta, mutta sain pitää toisenkin. Kiitos Outi, aivan mahtavia helmiä!

 Toistaiseksi kuvauspaikkana toimii ikkunalauta.

Pienet on tilat, mutta rakastan koko sydämestäni tätä melkein omaa pesääni. Kodistani on pikkuhiljaa rakentunut itseni näköinen ja oloinen paikka. Nyt on vielä oma korupöytäkin. Oikea puuseppä varmaan nauraisi itsensä hengiltä tarkasteltuaan työni tulosta, mutta minä olen reilusti ylpeä saavutuksestani.

Tein ystävälleni korvakorut syntymäpäivälahjaksi jokunen vuosi sitten. Jokaisen korussa olevan palasen mietin rakkaudella juuri hänelle sopivaksi kokonaisuudeksi. Kun hän laittoi ne heti korviinsa, en voinut kuin todeta miten täydelliset ne olivat juuri hänelle. Tästä syystä rakkaille ihmisille korujen tekeminen on kaikista palkitsevinta. Tiedät mistä väreistä toinen tykkää ja  millainen tyyli hänellä on. Aina kun näen hänen päällään nuo korvakorut, tunnen onnistumisen tunnetta ja tulen iloiseksi.
Tuli tarve tehdä toiset saman tyyliset korvakorut. Yhdistämällä swarovskin kristalleja ja balin hopeaa ei voi epäonnistua. Nimesin korvakorut hänen nimeensä.

Tinde

Tämä rannekoru puolestaan on valmistunut varmaankin lähemmäs pari vuotta sitten. Nyt se pääsi vihdoin esille. Hyvin yksinkertainen, mutta näiden peruskorujen tekeminen on mukavaa puuhaa.

Joy

Minulla riittäisi varmaan seuraavaksi vuodeksi postauksia aikaisemmin tekemistäni, esittelemättömistä koruista, mutta taidan esitellä niistä vain osan. Uusia juttujakin on tulossa ja minulla on hirveä into kokeilla uusia tekniikoita. Eräs toinenkin projekti on pitänyt minua semi kiireisenä, siitä lisää myös myöhemmin ;)

Pari viikkoa sitten tekemäni korvakorut, joiden kuvaaminen aiheutti hieman päänvaivaa. Pelkkä hopea vaalealla taustalla näytti jotenkin tylsältä ja ja nappikorvakorujen kuvaamisessa on muutenkin omat ongelmansa. Mustalla taustalla malli tuli paremmin esille. Pidän tästä yksinkertaisesta mallista. Näitä on tulossa vielä toiset lyhyemmät.

Selailin eräs ilta Etsyn sivuilla koruja ja huomasin siellä kauniita lasisia riipuksia. Iski himo, pakko saada. Tilasin välineet uutta kokeilua varten. Tilaus saapui tänään ja harmillisesti olin tilannut metalliosat hopeoituna, lisäksi koko paketti haisi ihan hiirille. Oikeasti, meillä asustaa 7 hiirulaista, joten kyseinen haju on tuttu. Ei sillä että kodissani haisisi jotenkin erityisen pahalta. Metallista vielä sen verran, että kun leikkasin yhden pidikkeen halki, huomasin ettei metalliseos sisällä juurikaan kuparia. Mitä lie ydinjätettä.

Ensimmäisen kerran samalla tekniikalla tehtyyn riipukseen törmäsin Onnea on Anun blogissa ja näitä saman tyyppisiä riipuksia on tehnyt yksi jos toinenkin.
Äherryksen tuloksena kaksi ihan siedettävää riipusta. Se mihin en ole vielä tyytyväinen on riipusten taustapuoli. Se ei ole täysin sileä, joten siihen pitää seuraavalla kerralla panostaa.
Ajatuksia ja ideoita näiden riipusten suhteen olisi monta. Asia jää hautumaan.

Laitoin meiliä ympäri Suomea niistä rikkoutuneista Knipexin sivuleikkureista. Lopulta Bauhaus laittoi luultavammin valmistajalle viestiä ja sain vastauksen tänään.

Moi ! Tulkaa käymään liikkeessämme pihtien kanssa niin saatte uudet tilalle.
Ystävällisin terveisin, X

En ole ollut kovin Bauhaus myönteinen ihan siitä syystä, että olen harvemmin saanut sellaista palvelua mitä rautakaupassa odotan saavani. Nyt kyllä kyseinen yritys saa Artistin pisteet. Näin sitä asiakkaitaan palvellaan, hyvä Bauhaus, hyvä Tampere!

Iso kirosana. TOP-1 paskin koruvaijeri on löytynyt, Beadalon 7-säik. koruvaijeri 0,46 mm, onnittelut! Ensinnäkin vaijerin mennessä sotkuun, menee se jotenkin kiepeille, jonka seurauksena tulee taitoksia.  
Minulla on tapana ottaa vaijeria suoraan pussista ja kahdella nipsulla sitten säätelen sitä miten nauha kulkee sormien välissä (vaikea kuvailla). Tämä siksi, ettei vaijeri nimenomaan menisi sotkuun ja pysyisi suorana.
Eikä tässä kaikki. Käyttämäni laatu oli niin liukasta, ettei kiinnityshelmi (on ihan oikean kokoisia!) pidä, vaan vaijeri venyy, paukkuu ja antaa periksi.
Voi tavara! Kaksi tänään valmistunutta kaulakorua meni uusiksi vaijerin vuoksi.
Palaan siis noihin tuttuihin, turvallisiin ja hyviksi todettuihin Soft Flexiin ja Accu-Flexiin. Tulipa opittua tästä syrjähypystä.

Menen onnellisuuden paikkaan. Olen tyyni ja rauhallinen…

Olen jemmailut laatikossa nauhallista labradoriitti heisheja ja Balin hopeaa eri muodoissa. En vaan ole raskinut käyttää näitä mihinkään, mutta tänään tein tiukan päätöksen, että näistä on tehtävä jotain, heti. Laitoin kaikki lempparijutut samaan paketttiin.
 Ihmettelin työstövaiheessa sitä miten lähmäsiä helmet olivat, sillä sormeni tulivat aivan mustiksi niitä käsitellessä. Labradoriitit näyttivät vielä kiillotusrumpuun mentäessä hyvältä, mutta kiillotus paljasti totuuden. Ne olivat joko tahallisesti värjättyjä, jotta väri näyttäisi syvemmältä tai sitten ne olivat vaan likaisia. En tiedä, mutta helmet eivät ole lähellekään niin vaikuttavia kuin ennen puhdistusta. Melkein väittäisin, että ne ovat peräisin Treasure Island Pearlsilta. Kuitteja selaamalla se selviäisi. Tässä vielä kuva nettisivuilta miltä helmet näyttivät nauhana.
Joka tapauksessa korusta tuli jollakin tavalla rouhean juhlava.Tykkäilen. 
Sain jopa kuviin ikuistettua labradoriitille tyypillistä sinistä välkettä. ♥

** Edit 14.4.2010 Koru menee purkuun vaijerinsa vuoksi ja en osaa sanoa muotoutuuko siitä enää samanlainen koru, mitä se noissa kuvissa on. On OK, jos nainen muuttaa mieltään ;)